24. syyskuuta 2012

Ajattelen, lll

Näitä asioita kysyn joskus itseltäni.


Koska mä kuolen? Miten se tapahtuu? Mähän voisin kuolla huomenna. Tai nyt. Jäänköhän mä auton alle? Vai tuleeko infarkti? Sattuukohan se, kuoleminen?

Miks jotkut ihmiset juo, tappelee, katuu ja juo sitte uudestaan? Miks täytyy juoda, kun tietää, että muuttuu väkivaltaiseksi? Miks viina on niin monelle niin tärkeää? Sitte kun ihminen tietää, että kuolee viinaan, niin miks se edelleen juo?

Koska sä kuolet? Entä, jos et enää huomenna lue tätä? Saanko mä koskaan tietää?

Sitten kun joku maailmanlaajuinen kulkutauti viimein alkaa, kuollaanko me kaikki? Kehittääkö joku lääkkeen ja annetaanko sitä kaikille, vai vaan rikkaille? Mä en varmaan oo tarpeeks rikas. Miten meille selitetään, kuka saa selviytyä ja kuka ei?

Mitähän mä kadun vanhana? Mitähän mä ajattelen eniten lämmöllä?

Kuka loi maailman ja miksi? Pääsenkö mä näkemään, kun tää, mitä länsimaiseksi sivilisaatioksi kutsutaan, tuhoutuu? Miten se tapahtuu ja koska? Mitä mulle sitten tapahtuu? Pitäiskö muuttaa johonkin metsämökkiin jonnekin piiloon?

Miks mä oon olemassa? Onko mulle joku syy, vai oonko mä vaan sattumalta täällä? Entä, jos mun isä ja äiti ei olis tavanneet? Entä, jos mun isä olis joku muu? Kuka mä sitten olisin, vai olisinko?

Synnykö mä johonkin uudelleen ja miksi, ja mitä väliä mulla on kun ei se seuraava minä kuitenkaan muista mitään tästä? Vai muistaako?

Koska ihmiset tajuaa, ettei rahaa voi syödä tai juoda?

2 kommenttia:

  1. Mä mietin joskus monia samoja asioita. Varsinkin nuo kuolemaan liittyvät asiat on mielessä. Miten ja missä? Ja miltä se tuntuu? Millainen tunne se on jos tajuaa että nyt se tapahtuu? Mä oon nähny unta sellaisesta tilanteesta monta kertaa ja se on ollu kamala tunne, mutta samalla sen on jotenkin hyväksyny. Tapahtuukohan niin oikeastikin?

    Ja mä oon miettiny sitä että jos sattuis kuolemaan jotenkin yllättäen, niin mulla olis paniikki lähinnä siitä että mun pitäis saada kerrottua muille että mä oon nyt kuollut etteivät elä epätietoisuudessa.

    Mä myös hämmästelen sitä miten ihmiset jatkaa niitä tapojaan mitkä vie kohti ennenaikaista kuolemaa. Ja tarkoitan just tollasia radikaaleja kuten kova juominen. Toki itsekin vois elää ja syödä vaikka terveellisemmin ja siten parantaa mahdollisuuksiaan pidempään elämään, mutta haluan pitää myös nautintoja. Kova juominen ei voi olla sitä.

    Oon myös pohtinu tuota uudelleensyntymää. En kykene muistamaan mitään sellaista että olisi ollut joku edellinen elämä. Mutta voiko olla niin että ihmiset saattaa silti kokea jotain muistikuvia (esimerkiksi unissaan) edellisestä elämästä, mutta koska se on ajatuksena niin utopistinen, niin sellaiset muistikuvat tulkitaan eri tavoin?

    Sullakin on tuossa monia tavallaan synkkiä asioita pohdittavana, mutta sitte kun niitä ajattelee, niin ei ne tunnu niin pahoilta. Ne on mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Mulle on kyl kerrottu edellisestä elämästä ja se sopii hämmentävän hyvin joihinkin nykyisen elämän juttuihin. Mutta silti: what's the point jos ei itse kykene muistamaan niitä asioita, joissa pitäis vaikka kehittyä tässä elämässä?

      Poista