29. elokuuta 2014

Laiskat paskat

Luin Hesarin juttua nuorista työnhakijoista. Näin siinä seisoi.

"Kun työsopimusta allekirjoitetaan, sovitaan heti lomaviikot, joina lähdetään esimerkiksi laskettelemaan tai vaeltamaan. Vapaa-aika ja oma elämä eivät ole alisteisia työelämälle. Tämä sukupolvi ei halua uhrata omaa elämää työlle."

Mielessä pyörähti hetken se termi. Laiskat paskat.

Sain itseni kiinni siitä. Mietin, miks loman pyytäminen on laiskaa? Sehän on neroutta, se, että heti tajuaa kysyä itselle tärkeät asiat. Ei työ oo koko elämä eikä saakaan olla. Itsekin saarnaan vapaa-ajan tärkeydestä ja siitä, ettei lomallaolijalle soiteta työasioissa. Ei kukaan jaksa painaa vuosia niska limassa.

Sitä kuitenkin pidetään hyveenä.

Näemmä muhunkin on tarttunut se. Että suorita! Ole onnellinen, kun edes on työ. Uhraa aikasi ja päiväsi ja hymyile, kun edes saat tehdä töitä. 

– Muualla maailmassa on aika vahvasti yleistynyt trendi, että lapset ja nuoret elävät aikataulutettua elämää. Ajatellaan, että sitä parempi, mitä enemmän nuorilla on ohjelmoitua tekemistä, vaikka mielestäni meidän kannattaisi puolustaa vapaan olemisen merkitystä.

Arvostan ihmisiä, jotka myy kaiken ja lähtee vaikka kiertämään maailmaa. Se kuulostaa niin hurjalta, niin vapaalta. Hienolta. Niitä tarinoita lukiessa usein mietin: entäs rahat?

Miten ne elää? Miten sitä VOI elää kun ei ole TYÖTÄ voi herranjestas

Kun ajattelen noin, tunnistan itsessäni ihmisiä, joita tunnen. Kuulostan keski-ikäiseltä sukulaiseltani. Häneltä, joka tekee 12 tunnin päivän joka päivä, koska ei vaan voi tehdä vähempää. Täytyy suorittaa! Aina! Koko ajan! Työnantaja täytyy tehdä onnelliseksi!

Samalla itse pidän pitkiä lomia ja saarnaan niiden tärkeydestä. Ainiin, mutta mähän olen ANSAINNUT ne. Koska olen työssäkäyvä ihminen. 

Ihan kuin oma elämä pitäis ansaita. Työn ulkopuolinen elämä pitäis ansaita. Vapaus valita pitäis ansaita: kun tienaat rahaa maksat veroja niin SITTEN saat nauttia elämästä

Ihan kuin työ ois kaikki.

Samalla ihailen vaikka kotiäitejä. Maailmanmatkaajia. Mulla on kaveri, joka elää katusoittamalla. Arvostan sitä. Samalla mietin: entäs rahat. Miten sitten elää.

Miks se on mulle niin tärkeää? 

Aikuisen ei tulisi suorittaa yhtä ainoaa kertaa seksiä vain miellyttämisen, ahdistuksen, hyväksynnäntunteen tai velvollisuuden vuoksi.

Oon siitä onnekas, että teen työtä, jota rakastan tehdä. Musta on ihana mennä töihin ja tehdä siellä asioita. Kaikilla ei oo sitä onnea. Kaikki ei ees tiedä, mitä ne haluaa tehdä.

Pitäiskö paskassa työssä olla vuosia? Vain, että olis työ? Että vois sanoa, että no minäkin olen työssäkäyvä ihminen minä olen ansainnut tämän loman ja vapaa-ajan katsokaa minua minä olen uuttera kun jaksan kärsiä

Oon tehnyt töitä, joita en mitenkään koko sydämellä rakasta. Musta on mukavaa käydä töissä. Toisaalta, suosittelisinko jollekin kärsimistä huonossa työpaikassa, vain siksi, että on työ?

En.

Miks tuhlata vuosia johonkin vain siks, että muut olis tyytyväisiä? Että muut pääsis sanomaan: katsokaapa hän on ahkera hän kärsii joka päivä mutta onneksi hänellä on työ siitä pitää olla onnellinen

Musta on mukavaa tehdä töitä. Uskon myös, että päivärutiini tekee kelle tahansa hyvää: se, että on jotain, mitä on kiva tehdä, oli se sitten työ, lapsen hoitaminen, se, että menee kirjastoon. Jollekin rutiinia voi olla se, ettei rutiinia ole.

Mulla on rutiini. Tykkään siitä. Tykkään työstä. Musta työ on kivaa.

Muttei mun silti tartte tätä samaa filosofiaa kaikille tuputtaa.

Suomessa useimmat työssäkäyvät äidit ovat kokopäivätyössä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa suurempi osa äideistä tekee lyhyempää työaikaa.  
---
Myös kulttuuri, perinteet ja näkemykset sukupuolten rooleista vaikuttavat äitien työssäkäyntiin. Pidempää työaikaa tekevät muiden muassa ne äidit, joiden oma äiti on ollut lapsiperheaikanaan palkkatyössä.  

Miten ois, että loppuis se suorittaminen vain suorittamisen vuoks? Työn tekeminen vain työn tekemisen vuoks?

Miten ois, että sais päättää, siis nekin, jotka ei niska limassa raahaa veroeuroja valtiolle ja lunasta hyvän ihmisen asemaansa näin?

Miten ois, ettei äidin tarttis olla kahdeksaa tuntia töissä, jos se ei tahdo? Miten ois, että kaikkien ei tarttiskaan elää samalla tavalla?

Miten ois, että elämässä ois muutakin kuin työ?

17. elokuuta 2014

Pelko on sitä

Oon taitava monessa asiassa. Oon taitava myös pelkäämään.

On olemassa sanonta "asiat, joita pelkäämme eniten, ovat jo tapahtuneet meille". Toisaalta en usko siihen. Toisaalta uskon.

Ei sitä pidä ottaa kirjaimellisesti: et sä pelkää, että iilimato tulee imeskelemään verta, koska niin on käynyt aiemminkin. Ihan helpostihan voi pelätä asioita, joita ei oo koskaan kokenut: ällöttävältä kuulostavia, ahdistavia asioita.

Mun mielestä pelko on pohjimmiltaan, syvimmiltään sitä, kun pelkää, että jotain otetaan pois.


Pelko on sitä, että jotain otetaan pois. Sitä, että pelkää läheisen kuolemaa. Ettei me tavattais enää koskaan. Sitä, että pelkää, kun läheinen ei vastaa puhelimeen, ei soita: missä se on, mihin se on minulta viety?

Pelko on sitä, että pelkää koskemattomuutensa vuoksi: pelkää, että ruumiillinen määräämisvalta otetaan pois. Joku tulee iholle, kysymättä, julmasti.

Pelko on sitä, että otetaan vakuutuksia. Pelko on syy sille, että vakuutuksia on ylipäätään olemassa: jos ei olis mitään menetettävää, mitä vakuutettais?

Pelko on sitä, että pelkää, että telkkari varastetaan tai joku ajaa rullalle auton, josta on vielä kamalasti velkaa.



Pelko on sitä, että elää järkevästi: ei juo asetonipullosta eikä mee juoksemaan liikenteen sekaan ruuhka-aikaan. Pelkoon auttaa järki. Järki tuo turvaa, koska järki sanoo, mitä tehdä.

Joskus sitä pelkää turhaan. Se on sitä, kun pelko hallitsee, ottaa vallan.

Pelko on sitä, ettei voi mennä ulkomaille, siellä voi sattua jotain. Pelko on sitä, ettei lapsi saa mennä kaverille yökylään, silloinhan se ei ole tässä, vahdittavissa. 

Pelko on sitä, että koko ajan nalkuttaa nalkuttaa nalkuttaa – koska mitä tapahtuiskaan, jos asiat vaan tapahtuis, ilman selkeitä ohjeita.

5. I am waiting for the right time. The right time is now. You can never be prepared enough. You keep putting something off because it’s not the “right” time yet. You need to make a few more improvements, get more experience, learn a few more skills. You wait for the economy to improve. Guess what, the right time may never come. Only by starting will you discover what else needs to be done or improved, never before.


Järki sanoo, mitä tehdä. Joskus järki estää elämästä: se on sitä, kun pelkää niin paljon kaikkea, ettei kykene, pysty, uskalla. Järki haluaa sääntöjä, ohjeita, tuttua, rutiinia, selkeyttä, ennustettavuutta.

Elämä ei oo ennustettavuutta.

Elämä on joskus sitä, että menee vahingossa väärään autoon tai jää jumiin hissiin. Elämä on sitä, ettei oikeen tiiä miltä toi pitsa maistuu mutta tilaa sen kuitenkin. Elämä on sitä, että antaakin toisen päättää eikä ite päätä mitään.

Elämä on sitä, että uskaltaa ja se menee hyvin. Elämä on myös sitä, että uskaltaa, eikä se mee putkeen, ei ollenkaan. Elämä on sitä, että kokeilee uudestaan.

Elämä on joskus vähän pelottavaa. Mut sitä voi silti elää.



10. elokuuta 2014

Huorille käy noin

Itsekin joskus tekee sitä. Syyttää uhria.

No mikset lukinnut ovea? Miks olit niin huolimaton? No laitoitko sen pyykin ulos kuivumaan ennen kuin se varastettiin, ai et? No niin, ei ihme että joku pölli. Oliko leivässä sun nimi? Ai ei? No mistä ne olis voinu tietää, että se on sun?

Kerron, mistä.

Siitä, ettei se oo niiden leipä.

I told a very close friend, one of the few people I did tell. She told me it was my fault that I had led him on somehow. She told me that because I had spent time with him alone, that meant I had automatically given consent. She then said to me: ‘Well you do dress like that’. 

Vaikka sä jättäisit kassis keskelle tietä epähuomioissas, se on silti sun. Ei muiden. Ei siitä tule jonkun muun omaisuutta siksi, että teit virheen tai olit (aikauheeta) huolimaton.

Ei se, että annat avaimes kaverillesi jotta se kastelis sun kukkia, anna sille oikeutta varastaa sun telkkaria. Ei se, että sun koira karkasi, anna muille oikeutta ottaa sitä omaksi. Vaikka mummo lähtis kauppaan kello 04.23 yöllä, se ei oikeuta ryöstämään ja hakkaamaan sitä. Ei. Ei ei ei.

Ei se, että oot yksin miehen seurassa, oikeuta raiskaamaan. Suostumus ei oo sitä, ettei sano ei. Se on sitä, että sanoo "kyllä".

Nyt tehdään harjoitus. Tehdään harjoitus, jossa sä katsot näitä kuvakehyksiä ja kuvittelet niihin sulle rakkaita naamoja. Tuttuja naamoja. Kuvittele parasta ystävääs tai siskoas tai mummias. Kuvittele äitiä tai isää. Näe veljes. Näe lapses naama kehyksen sisällä, näe sen ilme, näe hymy. Näe sun opettaja tai työkaveri tai nettitoveri tai kuka tahansa, näe se, näissä kehyksissä.




Kuvalähteet: 1, 2, 3, 4

Katso sitä naamaa. Katso mummis kasvoja ja sano, että no, kyllähän sen jokainen tietää että kun iltamyöhällä kävelee niin noin sattuu. Katso äitiäs ja ole lohduttamatta sitä ja sano, sano, että no noin käy kun käyttää meikkiä.

Oo kova. Oma vikahan se on! Kyllä tyhmän pitää jo oppia, huolimattoman ymmärtää! Jos jätit pyöräs lukitsematta niin itseäs saat syyttää.

Katso sitä. Katso ja sano se. Äiti, sä ansaitsit tämän, itse teit tämän itselles, sori vaan. Isä, mitäs menit tankkaamaan autoa yöllä ilman seuraa, kyllä sua ansaitsikin puukottaa. Mitäs jätit lompakon siihen pöydälle mitäs jätit tyhmä.

Katso. Sano. Oo kylmä.

Katso parasta kaverias ja sano että se näyttää huoralta huoralta huoralta huorille käy noin

Katso sitä naamaa: katso lapses naamaa ja sano, no mitäs olit alasti rannalla, ei ihme, että setä tuli käpälöimään.

Eikö tee mieli sanoa? Eikö tunnu oikealta kommentoida minihameita ja liikaa känniä, kun naama on tuttu? Eikö, äitiä, siskoa, lasta voikaan syyttää typeryydestä ja huolimattomuudesta?

No ei voi. Eikä voi mummoakaan, eikä isää, eikä bestistä.

Sitä kaikki uhrit on. Jonkun äitejä ja isiä ja bestiksiä.

4. elokuuta 2014

Olis kamalaa olla niin lihava

Ai että näitä juttuja riittää. Kuten ehkä tiedätte.

Inferno 6/2011, Arch Enemy -haastis

Inferno 6/2011, Arch Enemy -haastis

Kaikesta siitä puhutaan: epäterve kauneusihanne epäterve kehonkuva kalorit ja pitäiskö niitä laskea vai ei, saako suklaata syödä joka päivä, mikä on tärkeää.

Ja silti tuntuu, ettei mikään muutu. Silti saa lounaalla kuulla juttuja siitä, kun ei oo vuosiin oltu rannalla ei KEHTAA.

These girls worked their asses off to get into shape: 90-minute daily sweat fests, carb-free meals, banana bans, weekly weigh-ins. I watched my good friend, who was incidentally in the best shape of her life pre-challenge, question everything she thought she knew about being healthy, suffer more body insecurity than she’d ever experienced, and become envious when her colleague mentioned her periods had stopped. Was her body fat not low enough to stop her ovaries working properly, goddammit? 

Kukaan nykypäivänä EI ole hyvässä kunnossa,jos joka ikinen vatsapalkki ei näy tai rasvaprosentti ole lähempänä nollaa. Vaikka oikeasti he ovat sporttisia,kauniita ja hyvinvoivia. Se ei enää riitä tavallisille ihmisille?

Ei voi syödä muttei saa olla syömättä. Terveet ihmiset syö ne myös liikkuu kerran viikossa ainakin. Sekin on aika surkeen vähän pitäis tehdä enempi pystyä enemmän. On niin kiire, mutta aina sitä yrittää, silti tää röllykkä on tässä vatsan kohdalla ai



Kyllähän sitä tietää, ettei ne lehden kuvat oo oikeita. Kyllähän sen tajuaa kun on aikuinen ihminen, mutta ai että tää röllykkä tää pulla tässä, kyllä siitä pitäis jo päästä eroon. Kyllä sitä aikuisena ymmärtää ettei ulkonäkö oo tärkeää, mutta tämän näköisenä minä en lähde mihinkään ja piste.



Eihän sitä sillä tavalla välitä karvoista ja muista. Mutta kyllä se naapuri oli lihonut, ihan oli läskistynyt. Olis kamalaa olla niin lihava kun elämä ois niin vaikeaa, ja mistä sitä vaatteitakaan löytää, ja se LIIKKUMINEN olis niin vaikeaa joo ei kannata ihan tollaseks päästää itseään.

Mikä surullisinta tämä arvostelu pätee myös urheilijoihin. Suoriotuskyvyllähän urheilussa EI ole enää mitään merkitystä.Ulkonakö määrittää nykypäivän urheilijan. En muista ketä jalkapalloilijoita eräässäkin jutussa kritisoitiin ULKONÄÖN PERUSTEELLA,kun toinen ei kuullemma edes näytä jalkapalloilijalta.



Kai sitä pitäis hyväksyä itsensä muttaku on niin kauan tuntunut tältä, ei sitä voi hetkessä muuttaa. Se on vaikeaa ei sitä osaa ihminen tehdä. Ei se nyt niin vaan parannu ei sitä silleen vaan voi mennä ja olla ja tehdä ajattelematta

ja elää