Tässä viikko sitten lauantaina olin tekemisissä puolitutun ihmisen kanssa. Myöhemmin tuli yhteisen FB-yhmän kautta tieto, että hän oli kuollut aitä seuranneena sunnuntaina.
Lauantaina vielä elossa, vitsaileekin. Sunnuntaina on jo jossain muualla.
Viime vuosina kuolemia on sattunut mun lähellä, paljon. Tuntuu, että kuolema kiertelee mua: ei osu niin lähelle, että sydäntä repisi, mutta muistuttelee. Minä olen olemassa minä voin ottaa kenet tahansa koska tahansa
Naapurin mies morjesti aina käytävässä. Joskus jäi juttelemaankin. Nyt se oli kuollut. Ei, ei se ollut vanha.
Pelkään kuolemaa. Pelkään sitä, että kaikki loppuu ennen kuin jotain: ennen kuin on ehtinyt matkustaa ja rakastaa ja nähdä ja kokea. Pelkään, että pitäisi kärsiä ennen.
Toisaalta voi olla, ettei tiedä, koska SE tapahtuu.
Ihan ohimennen tuli puheeksi tutun syöpälääkkeet. En tiennyt niistä. Sitten puhuttiinkin jo toisesta ihmisestä, jolla myös on se. Syöpä.
Kuolema kiertelee.
Lehdestä näkee aina, minkä ikäisenä joku on kuollut. Äiti tarkistaa aina sen. Nyt mäkin oon alkanut tarkistaa. Siellä on mun iläisiä kavereita, mun sukulaisten ikäisiä kavereita. Ja nuorempia. Paljon nuorempia.
Lähipiiristä tuli vähän aikaa sit kolmas tieto: syöpä. Tarkkaillaan, ei tehdä mitään. Elä siinä sitten.
Joskus juteltiin aiheesta ja siitä, mitä elämä on. Musta elämä on yksinkertaisimmillaan kuolemista: me haudataan toisiamme, perhettämme ja kavereitamme niin kauan, että on niiden vuoro haudata, ja me itse ollaan arkussa.
Kuolema kiertelee mua.
26. huhtikuuta 2015
23. huhtikuuta 2015
Miten menee uudenvuodenlupausten kanssa?
Tätä vuotta on mennyt jo yli neljäsosa! Tässä siis väliaikatiedote; miten menee uudenvuodenlupausten kanssa?
Tää on yllättävän vaikea ja hankala. Arvatkaa, kuinka monta kertaa viikossa tulee tilaisuuksia valittaa ja juoruta jonkun käytöksestä ilman, että koskaan mainitsee tätä asiaa sille henkilölle itselleen? MONTA. Oon ollut skarppina ja vältellyt tätä selän takana paasaamista.
On pelottavaa sanoa suoraan. On pelottavaa, ettei ehkä ookaan oikeassa, ehkä toinen suuttuu, ehkä on tajunnut väärin, ehkä sulle huudetaan.
Ei oo huudettu eikä oo tullu katastrofia. Että että. Ehkä se juoruilu ja asioiden välttäminen on vaan tapa, jolla kätevästi saa pidettyä yllä elämästä sellaista muotoa, jossa ite on aina oikeassa ja koskaan ei tartte riidellä kenenkään kanssa?
Vaatteiden ostamattomuus on niin helppoa, koska kirppareilla on tosi hyvät valikoimat JA meitsi ei oikeesti tartte oikein mitään. Ei mitään. Kirpparilta oon ostanut muutaman paidan, sitten oon dyykannut muutaman vaatteen. Samalla oon kierrättänyt vanhoja ja siivonnut vaatekaapit uuteen uskoon, se tuntuu hyvältä.
En oo vuoden aikana ottanut kaupassa yhtään muovipussia. Vesipulloja oon ostanut ehkä kolme. Just, kun iloitsin tästä, tarvitsin jätesäkkiä johonkin ja ostin koko. Rullan. Ajattelematta. Sit kotona tajusin että ei helvetti, sehän meni putkeen! Harjoitukset jatkuvat.
Nää on niitä hommia, joissa aina ootan että olis aikaa, jota ei oo, koska en tee sitä.
Nää on edelleen tekemäti. Oon kyllä vuoden aikana lukenut paljon, siitä oon iloinen.
Otan vaikeat asiat puheeksi rohkeasti.
En osallistu juoruiluun.
Otan asiat esiin sen ihmisen kanssa, kenestä on kyse.
Tää on yllättävän vaikea ja hankala. Arvatkaa, kuinka monta kertaa viikossa tulee tilaisuuksia valittaa ja juoruta jonkun käytöksestä ilman, että koskaan mainitsee tätä asiaa sille henkilölle itselleen? MONTA. Oon ollut skarppina ja vältellyt tätä selän takana paasaamista.
On pelottavaa sanoa suoraan. On pelottavaa, ettei ehkä ookaan oikeassa, ehkä toinen suuttuu, ehkä on tajunnut väärin, ehkä sulle huudetaan.
Ei oo huudettu eikä oo tullu katastrofia. Että että. Ehkä se juoruilu ja asioiden välttäminen on vaan tapa, jolla kätevästi saa pidettyä yllä elämästä sellaista muotoa, jossa ite on aina oikeassa ja koskaan ei tartte riidellä kenenkään kanssa?
Vältän turhia muovipakkauksia.
En osta uusia vaatteita.
En oo vuoden aikana ottanut kaupassa yhtään muovipussia. Vesipulloja oon ostanut ehkä kolme. Just, kun iloitsin tästä, tarvitsin jätesäkkiä johonkin ja ostin koko. Rullan. Ajattelematta. Sit kotona tajusin että ei helvetti, sehän meni putkeen! Harjoitukset jatkuvat.
Annan vähästäni. Esimerkiksi rahaa katusoittajalle.
Done.
Jatkan askartelua ja käsillä tekemistä.
Alan lukea mummoille.
Done. Jee!
Luen Kalevalan.
Matkustan yksin.
Nää on edelleen tekemäti. Oon kyllä vuoden aikana lukenut paljon, siitä oon iloinen.
19. huhtikuuta 2015
Ei kaikki oo sua vastaan
Kerroin työtoverista, joka joutui menemään keskellä yötä korjaushommiin, koska kukaan muu ei päässyt. Tarinani kuuntelija tuhahti: niin varmaan, aina se liioittelee, eikä mennyt.
Hämmennyin. Joku valehteli mulle? Miksi?
Ja mistä toi sen tietää?
Meitsi uskoo yleensä heti sen, mitä muille sanotaan. Siitä vois sanoa, että tyhmä, naiivi, lapsenomainen. Mun mielestä mun on kuitenkin yleisesti helpompi olla kuin sellaisten tyyppien, jotka näkee uhkia kaikkialla.
AN OUT OF CONTROL EGO WILL:
Complain frequently
Argue and fight with others
Be defensive whenever criticized
Be self-critical, and speak badly about itself
Have a hard time apologizing
Be very impatient
Be judgmental of others
Oon viime aikoina ollut usein sitä mieltä, että joko maailma on paljon vaarallisempi kuin oletan ja multa menee ohi sikana juttuja, TAI ihmiset on aika vainoharhaisia toistensa suhteen.
Ei oo semmosta päivää, jolloin en kuulis kommenttia tyyliin mitähän se halusi, mitä tuo tarkoittaa, se katsoi mua niin ja näin ja noin, ne varmaan nauro, tiedän kyllä mitä ne ajatteli, ei ne musta pidä, oon naurettava niiden mielestä.
Niiden, jotka ei yleensä koskaan puhu näitä juttuja ko. henkilölle itse. Niiden, jotka vaan on jotain kasvotonta massaa, joka voi uhata sua, tai sitten ei. Mutta kantsii olla koko ajan valmiina ja kärppänä ja epäillä, ettei sit vaan tule yllätetyksi kun NE paljastaa olevansa pahoja ihmisiä
– Omat tunteet voivat olla hyvinkin harhaanjohtavia. Tunne voi perustua valheellisiin uskomuksiin omasta itsestä. Oma tunne saattaa syyttää jopa virheestä, jonka joku muu on tehnyt, Valtavaara varottaa.
– Syyllinen kokee olevansa arvoton ja huono, mutta samaan aikaan hän uskoo olevansa niin mahtava, että hänen syytään on kaikkien paha olo, Valtavaara huomauttaa.
Mun on täysin mahdotonta ymmärtää, miten esimerkiksi huutomerkistä saa henkilökohtaisen loukkauksen. Kyllähän mäkin ärsyynnyn, jos joku kirjoittaa mulle töykeän viestin tai sanoo painottaen että ANteeksi MINÄ olin TÄSsä ensin, mutta en mä siitä kauaa jaksa hermoilla.
En jaksa pohtia, mikä tuon ihmisen OIKEA motiivi nyt oli ja haluaako tämä mies KUITENKIN jotain muutakin kuin kahviseuraa ja mitä jos tämä hinta on KUITENKIN huijaus mitä tuo haluaa niinku OIKEASTI
En jaksa pohtia, mikä tuon ihmisen OIKEA motiivi nyt oli ja haluaako tämä mies KUITENKIN jotain muutakin kuin kahviseuraa ja mitä jos tämä hinta on KUITENKIN huijaus mitä tuo haluaa niinku OIKEASTI
Jos ja jos ja jos ja jos. Ehkä sit ei voi satuttaa itseään jos epäilee kaikkia jo valmiiksi. Jos on ihan varma, että ne kuitenkin nauraa, niin eihän se sit satu kun ne nauraa
Eikö
Oisko sittenkin niin päin, että jokainen päivä menee kytätessä uhkaa, jota ei ookaan olemassa? Oisko sittenkin niin, etät joku ei ehk tarkoittanut yhtään mitään ja sä uhrasit sille kahdeksan tuntia elämästäs, ja niitä ei saa takas? Oisko niin, että jengi vaan puhuu ja kirjoittaa eri tyyleillä, eikä NE haluakaan sulle yhtään mitään pahaa? Ehkä ne ei halua susta yhtään mitään. Millaista se ois?
Voisko hetkeks hellittää?
Oikeudessakin NE on syyttömiä, kunnes todistetaan toisin.
Syyllistyjä pyörii itsensä ympärillä ja miettii koko ajan omaa kelpaamattomuuttaan.
Vapaus syyllisyydestä tuo tilaa ajatella muitakin.
16. huhtikuuta 2015
Kenellä menee kaikkein huonoimmin
Lapsen ruoat piti syödä, koska joillain ei oo ruokaa. Kuten tunnettua, mikään ongelma ei oo kamalan iso, koska aina on joku, jolla menee vielä huonommin. Aloin miettiä, kuka on se, jolla tällaista pakokeinoa ei ole?
Kellä menee kaikkein huonoimmin?
Kellä menee kaikkein huonoimmin?
Valkoihoisena joutuu hyvin harvoin kokemaan, miltä tuntuu tulla nähdyksi pelkkänä kansallisuutensa tai ihonvärinsä edustajana. Tai millaista on, kun oma persoona on täysin yhdentekevä, ja pelkkä pinta ratkaisee muiden suhtautumistavan. Siitä tulee paljas ja pettynyt olo.
Oon lukenut netistä, että kerran elämässäs sä olet maapallon nuorin, toisella kerralla vanhin asukas. Mikrosekunnin ajan sä oot tuorein tulokas, ja ehkä sun kuolinhetkellä kukaan muu ei kuole. Silloin sulla on nuoren/vanhan titteli. Mutta kellä menee huonoiten? Kellä menee niin uskomattoman surkeasti, ettei vaan voi olla toista yhtä kurjaa tyyppiä?
Sen pitäis olla yksinäinen. Nälkäinen. Koko sen perheen pitäis olla kuollut, tai sit niitä tapettais just sen silmien edessä. Ehkä sitä tyyppiä samalla kidutettais hapolla ja liekeillä ja sen silmää kaivettais ulos.
Vai meneekö kaikkein surkeimmalla ihmisellä huonosti siksi, että sen elämä on pettymystä pettymyksen perään, ja lopulta ne kaikki kamaluudet kumuloituu elämäks, joka on surkeampi kuin kenenkään muun? Pitääkö kärsiä alusta loppuun asti tauotta jatkuvasti?
Kellä menee kaikkein huonoimmin? Mistä tietää, että just sillä? Entä, jos se on fyysisesti ok, mutta henkisesti ei? Meneekö silloin paremmin kuin fyysisesti romuna olevalla mieliterveellä?
Kellä menee kaikkein huonoimmin?
Miksi mietin tällaisia asioita?
12. huhtikuuta 2015
Hei kaverit, entäs minä
Vähän aikaa sitten lehdessä oli juttu tytöstä, joka ei saanut kutsua synttäreille.
Tunnistan itseni tästä tytöstä. En siinä mielessä, että muut nännättelis mulle että no missäs sinun kutsus on, vaan siinä, millaista on jäädä ulos.
Kerran olin sukuloimassa viikonloppuna, ja perjantai-iltana Facebookiin alkoi tippua bilekuvia. Kaikki työkaverit oli siellä. En ollut edes kuullut tästä illanvietosta.
Aivot järkeili että no ethäsää ois ees päässyt, täällä oot sukuloimassa, mitä väliä. Tunteet sanoo että miksei mulle voinut edes sanoa, miksei voi edes kutsua, eikö mua haluta paikalle
Kerran kaveri kysyi, että kai oon tulossa laivamatkalle. Kysyin, että mille. Kävi ilmi, että erinäisten suhdesekaistusten vuoksi mua ei ollut kutsuttu ollenkaan. Ettei tuu tilanne.
Aivot järkeili että no ei täs nyt mitään älä nyt kato. Tunteet sano että jumalauta jos asia olis vaan selitetty, niin olisinhan mä ymmärtänyt. Että sä et nyt voi tulla koska XYZ.
Kerran lounaalla kaverit kehitteli illan suunnitelmia porukassa. Ainoa, joka ei ollut menossa mukaan, olin minä. Söin siinä sitten ja yritin vaikuttaa innostuneelta. Aivot sano että onhan sitä ihmisillä omiakin menoja ja tunteet sano että miksei ne menot oo koskaan mun kanssa, miksei
Vietän itsekin aikaa tiettyjen tyyppien kanssa, enkä usein tuu edes ajatelleeks, että pitäis varmaan kutsua mukaan myös tyypit sejase ja tuojatää. Sit tommosissa tilanteissa, kun on itse se ulkopuolinen, yhtäkkiä kirpaisee. Tältä niistä varmaan tuntuu sit kun en soita.
Miten sitä voi herätä vasta, kun se tapahtuu itselle? Miks tuntuu, että just mulle ollaan epäreiluja, vaikka ite oon samalla tavalla epäreilu?
Ei aina voi ottaa kaikkia mukaan ja se on ihan okei. Mutta jos joskus tulis ees mieleen kysyä, kaikilla olis ehkä vähän kivempaa.
– Hän ei ole saanut siis ainuttakaan synttärikutsua esikoulunsa aikana. Tästä on tullut jo vitsi lastenkin keskuudessa. Lapset huutavat Miralle päin naamaa, miksei hän saa kutsua, ja henkilökunta ei puutu asiaan millään tavalla, äiti sanoo.
Kiusattu 6-vuotias Mira jäi ilman synttärikutsua jo viidettä kertaa: ”Lapset huusivat ja osoittivat”
Tunnistan itseni tästä tytöstä. En siinä mielessä, että muut nännättelis mulle että no missäs sinun kutsus on, vaan siinä, millaista on jäädä ulos.
Kerran olin sukuloimassa viikonloppuna, ja perjantai-iltana Facebookiin alkoi tippua bilekuvia. Kaikki työkaverit oli siellä. En ollut edes kuullut tästä illanvietosta.
Aivot järkeili että no ethäsää ois ees päässyt, täällä oot sukuloimassa, mitä väliä. Tunteet sanoo että miksei mulle voinut edes sanoa, miksei voi edes kutsua, eikö mua haluta paikalle
Kerran kaveri kysyi, että kai oon tulossa laivamatkalle. Kysyin, että mille. Kävi ilmi, että erinäisten suhdesekaistusten vuoksi mua ei ollut kutsuttu ollenkaan. Ettei tuu tilanne.
Aivot järkeili että no ei täs nyt mitään älä nyt kato. Tunteet sano että jumalauta jos asia olis vaan selitetty, niin olisinhan mä ymmärtänyt. Että sä et nyt voi tulla koska XYZ.
Kerran lounaalla kaverit kehitteli illan suunnitelmia porukassa. Ainoa, joka ei ollut menossa mukaan, olin minä. Söin siinä sitten ja yritin vaikuttaa innostuneelta. Aivot sano että onhan sitä ihmisillä omiakin menoja ja tunteet sano että miksei ne menot oo koskaan mun kanssa, miksei
Vietän itsekin aikaa tiettyjen tyyppien kanssa, enkä usein tuu edes ajatelleeks, että pitäis varmaan kutsua mukaan myös tyypit sejase ja tuojatää. Sit tommosissa tilanteissa, kun on itse se ulkopuolinen, yhtäkkiä kirpaisee. Tältä niistä varmaan tuntuu sit kun en soita.
Miten sitä voi herätä vasta, kun se tapahtuu itselle? Miks tuntuu, että just mulle ollaan epäreiluja, vaikka ite oon samalla tavalla epäreilu?
Ei aina voi ottaa kaikkia mukaan ja se on ihan okei. Mutta jos joskus tulis ees mieleen kysyä, kaikilla olis ehkä vähän kivempaa.
8. huhtikuuta 2015
Mutta luojan kiitos olen kaunis ja pyllyvaoton
Olin tossa yks päivä menossa paikasta A paikkaan Y, kun huomasin uuden mainoksen. Se oli aika perinteinen pakkosaadaseksiämutteiseliityasiaan-mainos. Se kuitenkin vaikutti jotenkin oudolta.
Katsoin sitä aika kauan. Sitten tajusin.
Eihän tolla naisella ole pyllyvakoa.
Voin kuvitella sitä kokousta, jossa tää mainos on kehitetty.
Hei tyypit, nyt olis saatava vähän myyntiä paperille.
No, käytetään seksiä. Seksihän myy.
Mutta miten se liittyy paperiin?
No mitäs väliä sillä nyt on
Mutta eihän me perhebrändinä voida laittaa PYLLYVAKOA katukuvaan!
Ei hätää mulla on photoshop
Googlasin Embon.
Korkealaatuinen ja luotettava Lotus Soft Embo -wc-paperi on ollut suomalaisten suosikkipaperi jo yli 30 vuoden ajan. Hellävarainen Lotus Soft Embo auttaa pitämään herkimmänkin ihon hyvinvoivana ja puhtaana höplöplöö perinteisiä mainosasioita. Mutta huom huom pyllyä ei saa näyttää. Me olemme firma joka myy kirjaimellisesti paskapaperia, siis paperia, johon pyyhitään kakkaa, mutta pois se meistä että naisella olisi PYLLY
Se on niin huijausta, niin kaksinaismoralistista, niin naurettavaa pelleilyä. Pitää olla seksiä mutta EI LIIKAA SEKSIÄ pitää myydä rintaliivejä puolialastomalla naisella mutta EI YHTÄÄN NÄNNIÄ SAA NÄKYÄ SITTEN KAVERIT pitää myydä ihovoidetta mutta YHTÄÄN RYPPYÄ EI SITTEN SAA OLLA
Ärsyttää taas niin että puren kieltäni
Sitten voi olla näinkin:
Viva-lehti, voitte muuten olla varmoja etten tilaa koskaan
Pölyääkö piparisi? PIPARISI tää on lehti aikuisille naisille ei ole todellista
Ihanko miehille kirjoitetaan että eikö kikuli kovene, lerputtaako nakkisi? NO EI KIRJOITETA voin lyödä vetoa, soitetaan Veikkaukselle vaikka heti
Ihan kuin olis vaan huonoja vaihtoehtoja. Että joko pitää olla yltiörealistinen räväkkä tussusanan viljelijä tai yltiösiveä ja rypytön mainosneito, joka ei alennu edes omistamaan pyllyvakoa. Muuta ei voi valita, ei voi puhua asiallisesti, ei voi esim. käyttää sanaa VAGINA joka muuten on olemassa, ei voi kuvata pyllyä jossa olis vaikka LUOMI, sitten kyllä niin mitä voiko joku viimein kertoa että mitä pahaa sitten tapahtuisi
Emmeline (Brooke Shields) and her cousin Richard (Christopher Atkins) are marooned on an island as children, but thankfully, this Victorian girl learned about shaving. Her cousin probably wouldn’t have wanted to have sex with her if she hadn’t.
---
She’s a formidable archer. She’s courageous. She’s got a sense of integrity that just won’t quit. But for Katniss (Jennifer Lawrence), part of preparing for a forced fight to the death is a quick shave. Some gender norms weren’t made to be broken!
Buzzfeed: 12 Female Characters Who Keep Shaving Despite Constant Peril
---
She’s a formidable archer. She’s courageous. She’s got a sense of integrity that just won’t quit. But for Katniss (Jennifer Lawrence), part of preparing for a forced fight to the death is a quick shave. Some gender norms weren’t made to be broken!
Buzzfeed: 12 Female Characters Who Keep Shaving Despite Constant Peril
Piirsin teille pyllyvaon. Nyt äkkiä silmät kiinni tässä se tulee
Siinä se nyt on, maailma on pilalla ja kaikki kaunis ja ihana on iäksi tuhottu
Eiku mitä
2. huhtikuuta 2015
Jumalauta kun juna on aina myöhässä
Suomessa on mukava asua. Täällä pienet ongelmat on tosi suuria, mistä huomaa, että yleisesti menee tosi hyvin.
Junien täsmällisyys on selvässä laskussa. Kaukojunista alle 80 prosenttia tuli perille ajoissa tammikuussa. Se on tammikuun osalta huonoin tulos neljään vuoteen, vaikka talvi on ollut varsinkin Etelä-Suomessa vähäluminen.
YLE Kioski: VR kieltäytyy keskustelemasta junien myöhästymisistä – "Emme tule sinne arvosteltavaksi"
80 prosenttia junista oli ajoissa. Mutta kun OSA OLI MYÖHÄSSÄ SE ON NIIN KURJAA
Kun odottaa junaa tai bussia, huomaa, miten jengi tulee ahdistuneeksi, jos bussi ei tule just sillä sekunnilla kun aikataulu sanoo. Usein pitkänmatkanbussissa itsekin ilmoittaa kaverille, että nyt tää on 10 minuuttia myöhässä.
10 minuuttia. Mitä se on?
No, aika paljon, jos on vaikka kiire synnytyksene tai työhaastatteluun. Muuten, arjessa, se ei oo kovin paljon. Kukaan ei kuole, jos bussi tulee 13.07, ei 13.00.
Usein mieleen tulee myös tää (vähän törkeä) kuva.
Oon krooninen ajoissaolija. Lähden helpposti 20 minuuttia etuajassa matkaan, jossa kestää 10 minuuttia. Itsekin herkästi laitan viestin, jos bussi on vartin myöhässä. Jengi soittelee perheelleen: no tää on nyt myöhässä. Syntyy niinsanottu härdelli.
Mulle se on vähän myös hyvnmielenhärdelli, koska jos päivän suurin ongelma on kadonnut 10 minuuttia, menee aika hyvin.
Kun saan pieniä kolikoita vaihtorahaksi, laitan ne usein takin taskuun. Sitten, jos joku tulee pyytämään kolikkoa, mulla on antaa pari.
Tietysti siitäkin saa ongelman. Ei känniläisiä saa tukea! Ei alkoholistit ansaitse mitään! Tuokin kerjäläinen on järjestäytyneen rikollisuuden uhri!
Ajattelen joskus, että entä jos ei olekaan. Sitten kukaan ei auta, koska rikollisia kuitenkin ei kannata
Kun odottaa junaa tai bussia, huomaa, miten jengi tulee ahdistuneeksi, jos bussi ei tule just sillä sekunnilla kun aikataulu sanoo. Usein pitkänmatkanbussissa itsekin ilmoittaa kaverille, että nyt tää on 10 minuuttia myöhässä.
10 minuuttia. Mitä se on?
No, aika paljon, jos on vaikka kiire synnytyksene tai työhaastatteluun. Muuten, arjessa, se ei oo kovin paljon. Kukaan ei kuole, jos bussi tulee 13.07, ei 13.00.
Usein mieleen tulee myös tää (vähän törkeä) kuva.
Oon krooninen ajoissaolija. Lähden helpposti 20 minuuttia etuajassa matkaan, jossa kestää 10 minuuttia. Itsekin herkästi laitan viestin, jos bussi on vartin myöhässä. Jengi soittelee perheelleen: no tää on nyt myöhässä. Syntyy niinsanottu härdelli.
Mulle se on vähän myös hyvnmielenhärdelli, koska jos päivän suurin ongelma on kadonnut 10 minuuttia, menee aika hyvin.
Hyväntekeväisyys-sanan käyttö tässä yhteydessä on ristiriidassa kappaleiden idean kanssa. Kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä vaan solidaarisuudesta, yhteisvastuullisuudesta. Me emme auta, koska haluamme tehdä hyvin vaan me maksamme maailmanlaajuista hyvinvointivelkaa. Myös me suomalaiset olemme vastuussa maailman hädästä. Mekin olemme hyötyneet maailmantalouden vinoumista, jotka ovat vaurastuttaneet ennen muuta rikkaita teollisuusmaita.
Kun saan pieniä kolikoita vaihtorahaksi, laitan ne usein takin taskuun. Sitten, jos joku tulee pyytämään kolikkoa, mulla on antaa pari.
Tietysti siitäkin saa ongelman. Ei känniläisiä saa tukea! Ei alkoholistit ansaitse mitään! Tuokin kerjäläinen on järjestäytyneen rikollisuuden uhri!
Ajattelen joskus, että entä jos ei olekaan. Sitten kukaan ei auta, koska rikollisia kuitenkin ei kannata
– Se oli ele ihmistä kohtaan. Toivon, että niin tekisivät muutkin. 60 senttiä ei ole iso asia, ja kaveri sai perunat. Hän tarjosi seteliä maksuksi, mutta minulla ei ollut vaihtorahaa.
The simple philosophy of “giving is receiving” rings true on our death bed. If we spent our lives only taking from others – that is, prioritizing our own selfish desires – then all of the positive thoughts and feelings that we could be having would be replaced with regret, guilt and shame.
Oon monesti ollut pankissa maanantaina pakon sanelemana. Silloin on pahimmat ruuhkat, joista jengi aina valittaa: niistä keskustellaan penkillä ja huudellaan kassalle, että mikä maksaa.
No, jos et halua jonottaa, nii ei ehkä kantsi tulla pankkiin kymmeneltä maanantaina. Ja jos on pakko, ihan pakko, nii eikö olis verenpaineellekin parempi vaan hyväksyä kohtalonsa ja odotella? Eikö olis kivempia asioita, joista jutella vieruskaverille?
On oikein vaatia hyvää palvelua, mutta jos aina vaan vaatii ja vaatii ja vaatii, alkaa löytää ongelmia sieltäkin, missä niitä ei ole. No tää tee nyt oli vähän haaleaa miten törkeää minä olen MAKSAVA ASIAKAS
Jos on jotakin, mitä voit tehdä asialle, tee. Jos et voi saada junaa paikalle minuuttia etuajassa, ei siitä kannata hyvää tuultaan menettää. Miksi tehdä ongelmasta isompaa, kasvattaa sitä, oikein puhista ja NYT MINÄ KYLLÄ TÄMÄ ON TÖRKEÄÄ
Juna tulee, kun se tulee. Sä et voi sille mitään, eikä pahan mielen levittäminen muihin paranna tilannetta. Nauti vaikka siitä, että sait nyt muutaman minuutin omaa aikaa. Ota vaikka aurinkoa tai soita äidille. Ei kantsi stressata.
Opetellaan tätä yhdessä. Kyllä se juna sit tulee.
It’ll be too hard because I can’t get by without _______. – Fill in the blank: I need my wine, my cheese, my sweets, my TV shows, my ten hours of sleep, my big house, my fancy wardrobe, etc. These are luxuries we convince ourselves we can’t live without, so we can justify not making positive changes like eating healthier or exercising daily or saving money or simplifying our lives or building a profitable side hustle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)