9. huhtikuuta 2016

Kun mulla oli vielä sisko

Yks ilta kotona luin Roope Setää. Se on niinko Aku ankka, mutta pieni, pullea ja ilmestyi ysikytluvulla. Oon lukenut nää samat lehdet monta kertaa jo, mutta vasta nyt tajusin, että kun aiempi tuli, mulla oli vielä sisko. Myöhemmän pudotessa postiluukusta siskoa ei enää ollut.


Tuntuu oudolta, ettei sitä muista. Miten paljon kaikkia pieniä asioita unohtaa. Mikä päivä se on ollut? Millainen sää oli? Oliko lehti portaalla, kun tulin kotiin, vai oliko se nostettu pöydälle?

Olinko mä iloinen? Surullinen? Tekikö tää lehti mut vähän onnellisemmaksi?

En saa koskaan tietää.

Hänen viimeiset sanansa minulle, kaksi päivää ennen kuolemaa, olivat: “kaikki on hyvin, älä pelkää”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti